Röntgen tänään. Nopeaa ja helppoa. Ja tätäkin on täytynyt odottaa 3kk. Kaikki etenee vasta kun menee niin huonoon kuntoon että pakko on tutkia.
Eilinen lääkäri jäi mieleen negatiivisessa mielessä. Lääkäri oli ilmeisen kiireisenä jättänyt tutustumatta aiempaan hoitokuvioon. Sieltähän putkahti sitten nätti kommentti: ”liikkuminen olisi kyllä parempi. Ei sais pysähtyä”. Voi hitto sentään. Mistä se sai päähänsä etten mä ole ollut liikkeessä! Luonto ei anna periksi pysähtyä, ja sen sopivan määrän liikettä olen päättänyt löytää. Vähänkin jos teen yli niin kuume ja kivut vievät jaloilta. Pirullinen homma mutta pysähtyminen ei kävisi mielessäkään. Mun elämä on taistelua…kipua vastaan…pettymyksiä vastaan…turhia lääkkeitä vastaan ja vielä sitä helvetillistä painonnousua vastaan.
Nuppi leviäis jos ei vaan ois pakko jatkaa eteenpäin ihan vaan koska joskus on tultava parempaa.